Tiede ja tekniikka harppovat jatkuvasti eteenpäin. Silloin, kun aloin kirjoittamaan Avaruuslippoja, kuvanluontialgoritmit olivat aika kökköjä (niitä oli kyllä olemassa, toisin kuin moni luulee) ja tulokset sympaattisen harhaisia muovisen siloitellun sijaan. Loin aikoinaan ensimmäiset kuvat lippojen hahmoista senaikaisella kuvageneraattorilla. Kauas on tultu vuodesta 2019, silloin sai muutaman pienen animenaaman, joista suurella osalla oli silmä poskella tai jotain muuta hassua.
Scifin vika on se, että se voi huonossa tapauksessa vanheta aika nopeasti. 50-luvulla ajateltiin, että tulevaisuudessa kotiäidit käyttävät atomivoimalla toimivia imureita ja astianpesukoneita. Sitä kuuluisaa rakettireppua kaipaisin yhä, joskin sellaisen käyttäminen voisi oikeasti olla aika hurjaa ja pelottavaa – minulle Heurekan kuukävelykin pienine pomppuineen aiheutti kunnon adrenaliinipiikin.
Avaruuslipat on tässä kohtaa jo yli viisi vuotta vanhaa scifiä, ainakin maailmanrakennukseltaan. Olen aika ylpeä maailmanluonnistani, mutta on tietysti pakko myöntää, että jotkut asiat vanhenivat nopeammin kuin ajattelin. Sen sijaan, että niistä olisi tullut atomivoima-aparaattien kaltaisia koomisia kuriositeetteja, minun scifimaailmani ominaisuuksista tulikin todellisuutta nopeammin kuin vielä 2019 arvasinkaan. Ja ei, en puhu pandemioista tai luontokadosta ja paraikaa toteutuvasta ilmaston lämpenemisestä äärisääilmiöineen.
Pidän itseäni suhteellisen valveutuneena ja tiedettä seuraavana tyyppinä. Haistelen erilaisia signaaleja ja katson, mihin kehitys selkeästi on viemässä, ja sitten vain laitan loogisen seuraavan askeleen scifiini. Tietysti Avaruuslipoissa on mukana tiedettä, jonka keksiminen ei ole lähelläkään – gravitaation manipulaatiotekniikka ehkä suurimpana juttuna – mutta myös paljon kaikkea pienempää ja arkisempaa.
Moni näistä jutuista esiintyy lipoissa vain sivulauseen omaisesti, luomassa maailman tuntua. Yksi sellainen on oikeasti toimivien laihdutuslääkkeiden olemassaolo. Tällaisten keksimisestä oli heikkoja signaaleja silloin 2019, joten laitoin ne mukaan tarinaan. Lippaversumissa ylipainoisuus on esteettinen valinta, eikä siihen liity minkäänlaista stigmaa samalla tavalla kuin meillä nykypäivänä. Lippojen todellisuuden ajatusmaailma on yhä kaukana, mutta laihdutuslääkkeet itsessään keksittiin ja tuotiin vapaille markkinoille nopeammin kuin oletin.
En myöskään odottanut, että Euroopassa syttyisi sota, jossa nähtäisiin millaista dronesodankäynti todella on. Ajattelin lippoja kirjoittaessa, että valtioiden väliset sodat ovat tulevaisuudessa muuttuneet harvinaisiksi, ja kahakat käydään pienien vihreiden miehien, lapsisotilaiden ja muiden käytännössä sotaan pakotettujen huono-osaisten ryhmien kesken, niin että konfliktit masinoinut eliitti ei koskaan joudu oikeaan hengenvaaraan. Totta tuli siitäkin, vaikka droneparvia ei ohjatakaan mielen voimalla.
Mainitsen Lipoissa ohimennen myös, että Suomen ja Venäjän rajalla on aita ja raja on pysyvästi suljettu. Niinpä.
Lippojen maailmassahan Euroopalla pyyhkii varsin hyvin. Eurooppa oli taustatarinassa ensimmäinen iso alue, joka nousi yhteiskuntaa tuhonneista katastrofeista takaisin demokratiaksi. Välimeren alue on toki suureksi osaksi aavikoitunut ja Suomen ilmasto muuttunut, mutta Eurooppa on pitänyt esimerkiksi kansalaisoikeudet voimassa. Ihmisiä ei saa urkkia valvontakameroin eikä kasvontunnistus sekä muu elektroninen valvonta julkisilla paikoilla ole laillista.
Olen seurannut EU:n tapaa suhtautua uuteen teknologiaan jo pitkään, ja minusta on pääasiassa terveellistä, että Euroopassa isot yhtiöt eivät saa sanella mielensä mukaan, mitä tietoa kansalaisista kerätään. Lippaversumissa tekoäly on kehittynyt hyvin pitkälle, mutta Euroopan alueella sitä ei juurikaan käytetä. Yksi syy on tiedonvälityksessä: kaikissa virallisissa yhteyksissä kuvanmuokkaus on ehdottomasti kielletty ja ns. teams-taustatkin kielletyn listalla. Tätä ei taideta tarinassa mainita suoraan, mutta sen huomaa siitä, että holo- ja videopuheluissa hahmot olettavat aina toisen hahmon olevan juuri siellä kuin hän taustakuvansa mukaan on. Tietenkin, koska mikään muu olisi laitonta.
Deepfakeilmiöt ja kuvageneraattorien sekä pupputekstigeneraattorien saastuttama netti on varmaan ollut Avaruuslippojen universumissa ihan samanlainen ongelma kuin meilläkin. Tämä on niitä tulevaisuuskuvia, joiden en oikeastaan olisi halunnut käyvän toteen, mutta niin vain kävi. Lippaversumi ratkaisi asian niin, että julkiseen nettiin ei voi enää postata ilman, että joku moderaattori faktatarkistaa tekstin, kuvan, videon ja äänen.
En oikeastaan halua, että oikea maailma menisi tähän – ennakkotarkistus rajoittaa ilmaisunvapautta ja on yksi lippaversumin harvoista dystooppisista piirteistä – mutta joku ratkaisu netin saastumiseen pitää jossain vaiheessa keksiä, ja EU tykkää sorkkia näitä asioita juuri näin, kuten tämänhetkiset hankkeetkin osoittavat.
Toinen sivuvire, jonka löytää tarinasta varmaankin vain, jos asiasta tietää jo: Etelä-Korean naisten asema. Sarjassa mainitaan puolihuolimattomasti, miten sinne muuttaneet tai siellä syntyneet naiset eivät ole olleet palkkatöissä. Tälle on syynsä kuten sillekin, että sarjan toinen tavallaan-pahis on eteläkorealainen nainen. Se, että ei ole mitään mahdollisuuksia tai mitään odotettavaa elämältä vaikka kykyjä riittäisi tuppaa johtamaan epätoivoisiin ratkaisuihin.
Joitain asioita en huomannut ajatella, kuten vaikka nykyisten ”AI”-algoritmien pyörittämiseen kuluvaa sähkön määrää. Toisaalta lippaversumin utopistinen puoli on se, että sähkön tuottaminen fuusiolla on viimein keksitty – se ei ole 30 vuoden päässä. Kenties luomassani tulevaisuudessa riittää siis sähköä yli tarpeen ja vaikkapa nättien naamojen generoimiseen, mikä on tarinassa yksi Linnin erikoisosaamisalueista. Hupitarkoituksiin tietysti, ei Avaruuskoalition virallisiin puheluihin.
Tänään uutisoitiin avaruustilannekeskuksen perustamisesta Suomeen. Kenties se pilottikoulu Suomessa voi olla mahdollinen – tai ainakin avaruusnörtti meitsi voi toivoa niin!